Authority Nutrition on suosittu blogi, joka esiintyy kriittisenä tieteen äänitorvena. Todellisuudessa se edustaa kuitenkin ilmiötä nimeltä denialismi.
Moni on ehkä törmännyt verkkosivuun nimeltä Authority Nutrition. Kyseessä on islantilaisen lääketieteen opiskelijan Kris Gunnarsin ravitsemusaiheinen blogi, jossa hän puhuu vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Authority Nutritionin tunnusmerkkinä ovat provosoivat listicle-artikkelit – ”11 suurinta ravitsemustieteen valhetta” ja niin edelleen.
Joulukuussa 2012 aloittanut Authority Nutrition on saavuttanut varsin kunnioitettavan suosion. Blogiin on viitannut mm. New York Timesin suosittu ruokakolumnisti ja Gunnarsin mukaan sivulla vierailtiin viime kuussa yli 3 miljoonaa kertaa.
Authority Nutritionissa on kuitenkin yksi ongelma: se on huuhaata. Blogi pursuaa räikeitä asiavirheitä, ruokkii salaliittoteorioita ja tulkitsee lähdemateriaalia valikoiden. Authority Nutrition ei yksinkertaisesti ole luotettava tiedonlähde.
Authority Nutritionin kaltaiset verkkosivut ovat melko taitavia naamioitumaan tieteen äänitorviksi, vaikka totuus on kaikkea muuta. Verhon takana piilee ilmiö nimeltä denialismi.
Denialismin tunnusmerkit
Tiedelehti European Journal of Public Health julkaisi vuonna 2009 artikkelin, joka on syytä nostaa tässä yhteydessä esiin. Artikkelissa kaksi islantilaistutkijaa valottavat tiedehuuhaan retorisia taktiikoita. He kirjoittavat ilmiöstä nimeltä denialismi, jolla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilö kieltää asian, jonka tiedeyhteisö kykenee todistamaan tieteellisin menetelmin. Tai kuten kosmologit Syksy Räsänen ja Kari Enqvist kuvaavat Tieteessä tapahtuu -lehdessä:
Denialismi ”pyrkii kieltämään luonnontieteen tuloksia samalla, kun se tunnustaa luonnontieteen ylivertaisen kulttuurisen aseman matkimalla sen sanastoa ja ulkokohtaisia piirteitä. Denialistit puhuvat havaintodatan ongelmista tai teorioiden kuvitelluista puutteellisuuksista, ja usein he kokevat osallistuvansa tieteelliseen dialogiin. Tiedettä sinänsä ei yleensä epäillä: tieteellinen metodi on osoittautunut niin tehokkaaksi ja luotettavaksi, että se otetaan kiistämisenkin lähtökohdaksi.”
Aihepiirit, joissa denialistit ovat toimineet, ovat hyvin vaihtelevia, geriatrian professori Timo Strandberg huomauttaa kirjassaan Totuus kolesterolista: ilmastonmuutos, juutalaisten joukkomurha (holokausti), kuussa käynti, 11.9.2001-tapahtumat, HIV-infektion ja AIDS:in yhteys ja hoidon merkitys, rokotusten hyödyt, tupakan vaarallisuus ja evoluutioteoria. ”Lisäksi denialistit ovat aktiivisia ravitsemuskysymyksissä”, Strandberg jatkaa. Hän on kirjoittanut denialismista myös Suomen Lääkärilehteen (42/2009 vsk 64) ja Skeptikko-lehteen.
Strandbergin mukaan denialismi naamioituu mielellään osaksi kriittistä analyysiä ja skeptisyyttä, mutta siitä ei ole pohjimmiltaan kyse. Hän nostaa esiin tyypillisimpiä denialismin taktiikoita – samoja käyvät läpi myös islantilaistutkijat artikkelissaan. Nämä taktiikat ovat seuraavat.
- Väitteet salaliitosta. Denialisti väittää tiedeyhteisön salailevan ja vääristelevän tutkimustuloksia. Hän puhuu ”lääkemafiasta” ja ”antikolesterolikartellista”. Denialistin mukaan ravitsemussuositusten tarkoituksena on sairastuttaa kansaa ja rikastuttaa lääketeollisuutta.
- Pseudoasiantuntijat. Denialisti vetoaa ”asiantuntijoihin”, joiden julkaisut ovat kokoelma mielipiteitä tai tutkimustulosten valikoivaa käyttöä. Nämä asiantuntijat ovat usein maallikoita tai ansioituneet tutkijoina aivan toisella alalla. Esiin nousee bloggaajia, journalisteja, ”naturopaatteja” ja mitä kirjavampien alojen ammattilaisia, mutta harvoin juuri kyseisen alan tieteentekijöitä tai asiantuntijatahoja.
- Tutkimustulosten valikoiva käyttö. Tutkimustuloksia sopivasti yhdistelemällä denialisti tekee asiastaan näennäisesti vakuuttavaa ja perusteltua. Hän vetoaa usein yksittäisiin, poikkeuksellisiin tutkimustuloksiin. Tutkimuksen lopputulosta harvoin pohditaan sen enempää – riittää, että se on ristiriidassa vallitsevan käsityksen kanssa. Kritiikissään denialisti noudattaa samaa periaatetta: hän valitsee tutkimusmassan heikoimman lenkin ja takertuu siihen.
- Mahdottomat vaatimukset. Denialisti vaatii täydellisiä, absoluuttisia todisteita. Hänet tulisi vakuuttaa yksittäisellä aukottomalla tutkimuksella, sillä näytön kokonaisuus ei denialistille kelpaa. Koskaan ei ole tarpeeksi tutkimuksia tai riittävän pomminvarmaa näyttöä, jotta esimerkiksi juuri tupakoinnin voitaisi todeta aiehuttavan keuhkosyöpää tai kolesterolin sepelvaltimotautia.
- Harhautukset ja virhepäätelmät. Denialistin tunnistaa ontuvasta päättelykyvystä ja epäjohdonmukaisesta argumentoinnista. Denialisti vetoaa luonnollisuuteen (naturalistinen virhepäätelmä). Hän kuvaa ravitsemussuositukset karkikatyyrimäisenä ja kritisoi omaa kuvaelmaansa (olkinukke). Denialisti väittää, että kolesterolin alentamisen sijaan tulisi keskittyä tulehduksen hillitsemiseen, vaikka molemmat ovat osa ongelmaa (väärä dilemma).
Kaikki viisi denialismin tunnusmerkkiä pätevät Authority Nutritionin kohdalla. Annan muutaman esimerkin. Kris Gunnarsin mukaan ravitsemussuositukset perustuvat ”huonoon tieteeseen ja valheisiin”, joiden pääarkkitehtina toimi amerikkalainen ravitsemustieteilijä Ancel Keys. Tämä on klassikkoesimerkki ravitsemuksen salaliittoteoriasta, josta kirjoitin viime helmikuussa (ks. Ravitsemustieteen pseudohistorioitsijat tulevat).
Authority Nutrition viittaa toistuvasti henkilöihin, jotka eivät ole ansioituneita tutkijoita. Ravitsemuksen ja sydän- ja verisuonitautien asiantuntijoiksi näyttää kelpaavan niin stand up -koomikko kuin äidinkielenopettajakin. Toisaalta Authority Nutrition jo itsessään edustaa pseudoasiantuntijuutta: Kris Gunnars on lääketieteen opiskelija, ei ravitsemuksen osaaja, saati sitten ”auktoriteetti”.
Authority Nutrition -blogin alaotsikko sisältää lupauksen tieteellisestä lähestymistavasta – ”an evidence-based approach” – mutta evidenssi on tarkasti valikoitua, niin sanottua kirsikanpoimintaa. Esimerkiksi kasvisruokavalion tueksi Gunnars vaatii aukottomia satunnaistettuja tutkimuksia, mutta vähähiilihydraattista ruokavaliota puoltaviin tutkimuksiin hän viittaa löyhästi ilman lähdekritiikkiä. Vastaavasti kasvisruokavaliota tutkittaessa kolesterolilääkkeiden käyttö nostetaan tutkimuksen keskeiseksi heikkoudeksi, mutta vähähiilihydraattista ruokavaliota tutkittaessa ei.
Authority Nutrition kritisoi avoimesti ravitsemusasiantuntijoiden ja -tutkijoiden sidonnaisuuksia silloin, kun rahoittaja on sokeri- tai makeisteollisuus, mutta Atkins-säätiön tai lihateollisuuden rahoittama tutkimus ei näytä olevan ongelma.
Gunnars vetoaa toistuvasti ruokien luonnollisuuteen. Esimerkiksi voi – jonka käyttöä Gunnars itse suosittelee – kuvataan ”luonnollisena” ja margariini ja kasviöljyt sitä vastoin ”epäluonnollisena” ja ”tehdasvalmisteisena”. Gunnars antaa kuvan, että ruoan prosessointi on jo määritelmällisesti huono asia.
Kaiken kaikkiaan Authority Nutriton täyttää selvästi Strandbergin ja islantilaistutkijoiden kuvaamat denialismin tunnusomaiset piirteet. Voitanee siis päätyä vain yhteen johtopäätökseen: Authority Nutrition edustaa denialismia.
Tiedonpaisumuksen haasteet
Authority Nutrition on mielestäni vain heijastus suuremmasta ongelmasta. Tiedon määrä kasvaa valtavaa vauhtia, eikä kukaan tiedä, miten tätä paisuvaa tietotulvaa voitaisi jäsennellä. Ei ole mittaria, joka kertoisi tiedon laadusta. Filosofi ja Harvardin yliopiston kirjastojärjestelmien suunnittelija David Weinberger ruotii tätä ongelmaa kirjassaan Too Big To Know. Weinbergerin mukaan nykyaika on tiedonjanoiselle yhtäaikaa sekä kirous että siunaus.
Suurin ongelma tässä tiedonpaisumuksessa on se, että laadukkaan informaation on lähes mahdotonta kilpailla huuhaan kanssa – sotkua kun on aina nopeampi tuottaa kuin siivota. Authority Nutrition ehtii väistämättä julkaisemaan enemmän huttua kuin kukaan ehtii sitä lakaisemaan. Esimerkiksi Google-haku ”saturated fat is unhealthy” tuottaa reilut 28 000 hakutulosta, kun päinvastoin ”saturated fat is healthy” tuottaa yli kaksinkertaisen 70 900 hakutulosta. Vaikka kumpikaan näistä väittämistä ei ole yksiselitteisesti oikein tai väärin, voitanee olla yhtä mieltä siitä, että jälkimmäinen on ravitsemustieteen valossa enemmän väärin kuin ensimmäinen.
Duodecim kirjoitti internetin terveystiedosta jo vuonna 2008: ”Kun huonolaatuisen tiedon tuottaminen on yleensä riskitöntä, halpaa ja nopeaa, voi pahimmillaan käydä niin, että hyvänlaatuista tietoa tuottavat menevät asiakkaiden puutteessa konkurssiin tai joutuvat muista syistä lakkauttamaan toimintansa. Näin huonolaatuinen informaatio vähitellen syrjäyttää hyvälaatuisen tai ainakin tekee sen entistä vaikeammin löydettäväksi.”
Älä ymmärrä väärin, erimielisyydet ovat rikkaus. Terveysviranomaisten kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä ja sen saa tuoda julki – onhan meillä sananvapaus. Authority Nutritionin kohdalla ongelman ydin ei kuitenkaan ole se, että se on eri mieltä tai että se on väärässä, vaan se, että se on disinformaatiota. Kris Gunnarsin lähtökohta on tieteen vastustaminen, denialismi.
Kun asiasta on olemassa selkeä tieteellinen kokonaisnäyttö, denialismi ei edesauta vaan jarruttaa tieteen edistymistä, Timo Strandberg alleviivaa. Lääketieteen kysymyksissä denialismin seuraukset voivat olla vakavia. ”Denialismin seurauksena esimerkiksi henkeä pelastavien rokotusten käyttö voi vähentyä, epäterveelliset ravintotottumukset voivat yleistyä tai tarpeellisten lääkkeiden käyttö vähentyä”, Strandberg kirjoittaa.
Avoin tiedelehti PLOS ONE onkin äskettäin julkaissut kokeellista näyttöä siitä, että rokotuksia vastustavat salaliittoteoriat vähentävät halua rokotuksiin.
Pieni suuri huuhaa
Huhtikuussa 2014 Authority Nutritionin sivulla vierailtiin yli 3 miljoonaa kertaa. Huuhaa menestyy. Tuoreen Chicagon yliopiston selvityksen mukaan lähes joka toinen amerikkalaisista uskoo ainakin yhteen terveyden salaliittoteoriaan ja joka viides vähintää kolmeen. 37 prosenttia kyselyyn vastanneista uskoi, että Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA pyrkii tarkoituksenmukaisesti estämään syövän vaihtoehtoisten hoitojen saatavuuden. Joka viides uskoi, että kännykän käyttö ja rokotteet aiheuttavat mm. syöpää ja autismia, mutta haittoja peitellään. Noin 12 prosenttia uskoi fluori- ja GMO-salaliittoteorioihin.
Tutkijat korostavat, että terveyden salaliitot eivät ole ainoastaan marginaaliryhmän ilmiö, vaan uskomukset ovat varsin yleisiä.
Denialismin taustalla voi olla monia perusteita, niin yhteiskunnallisia kuin ideologisiakin. Ilmiöllä on myös psykologinen ulottuvuutensa, kosmologit Räsänen ja Enqvist valottavat. ”Yhtäältä sen voi kuvitella elämänhallintaprojektiksi, yritykseksi saattaa monimutkainen maailma arkijärjen alaiseksi ja osaksi välitöntä kokemusta. Toisaalta siinä voi nähdä auktoriteettien vastustusta, haluttomuutta nöyrtyä tutkijoiden kuin ylhäältä käsin ilmoittamaan totuuteen ja siihen tosiasiaan, että kaikkia asioita ei ole mahdollista itse ymmärtää.”
Denialismissa itää mahdollisuus myös liiketaloudelliseen voittoon. Vakiintuneita käsityksiä haastavat kirjat voivat olla tekijälleen rahasampo. Samoin erilaiset ravintolisät. Timo Strandberg kehottaakin tutkijoita ja tiedotusvälineiden edustajia tutustumaan denialismi-ilmiöön ja sen merkitykseen, jotta mahdolliset haitat voidaan tunnistaa ja välttää. Yhdelle denialismi voi koitua kohtaloksi. Toiselle denialismi voi olla vain keino pönkittää omaa asemaansa, kruunata itsensä auktoriteetiksi – kutsua itseään vaikkapa nimellä ”Authority Nutrition”.
Lue lisää: Diethelm P, McKee M. (2009). Denialism: what is it and how should scientists respond? Eur J Public Health. 2009 Jan;19(1):2-4.
Sullahan ei ollut mitään tiedetaustaa, vai mitä? Kysyn vaan kun sä esiinnyt kuitenkin jonkinlaisena alan asiantuntijana ja kauppaat meille miten syödä kirjoja.
Kyllä, olen maallikko. Pieni ero on nyt siinä, että minä en väitä ravitsemustieteen tai -suositusten olevan huijausta tai ”huonoa tiedettä”. Minä en esiinnyt nerona, jolla on asiantuntijoita parempaa tietoa siitä, miten eri sairaudet syntyvät ja ovat ehkäistävissä. Toisaalta, en minä sinulle kauppaa yhtään mitään, voit lukea juttujani ihan ilmaiseksi tästä blogista, ilman mainoksia. Kirjani on mainittu kerran esittelysivullani, koska olen sellaisen kirjoittanut. Kirjaa en kirjoittaisi kylläkään enää samoin, mutta opettavaisen kurkistuksen pop-terveyskirjallisuuden maailmaan se tarjosi.
Hei Jussi,
Tähän terveyskeneen tutustumiseni jälkeen olen törmännyt sinuun eri yhteyksissä.
Olen pistänyt jo aiemmin merkille, että mielipiteesi ovat vahvat, mutta osaat esitellä niitä kuitenkin varsin kiihkottomasti ja perusteellisesti eri foorumeilla. Se on hieno taito, provosoituminen kun on niin kovin helppoa näissä piireissä. Monia varmasti ärsyttää viileytesi, koska se toimii.
Olen miettinyt tätä huuhaata vs tieteellistä todistelua paljon. Se tosiaan on hämmentävää. Minusta tuntuu vähän, että sinäkin osittain olet denialisti (kirjoituksesi perusteella minä nyt ainakin olen). Liittyen nyt vaikka tuohon rasva-/kolesterolitutkimukseen: onhan siitäkin esitetty tutkimustuloksia kääntyen monelle kantille. Sinä olet valinnut puolesi, niin minäkin. Uskot tiettyjä tuloksia ja minä taas niitä toisia. Eikö se juuri ole sitä denialismia – puolin ja toisin?
Oman valintani tein terveyteni perusteella. Ennen noudatin sitä virallista ”ravitsemusoppia”, rasvatonta elämää, kansallisia lautasmalleja ja sen sellaista. En voinut hyvin, elämä ei ollut kivaa moneen vuoteen. Nyt luen mieluusti saitteja kuten mainitsemasi Authority Nutrition ja kokeilen opastusten vaikutuksia omaan vointiini. Ehkä hullua, ehkä ei. Ehkä suoneni menevät tukkoon, ehkä eivät. Sitä emme voi etukäteen tietää. Olen kuitenkin valmis ottamaan sen riskin, sillä vointini on nyt niin paljon parempi kuin vaikkapa viime kesänä.
Kysymykseni sinulle oikeastaan on: Miten paljon annat arvoa ihmisten omille kokemuksille, parantumiselle? Eikö jokaisen olo ole se paras mittari? Voiko tiede lopulta kuitenkaan selittää kaikkea monimutkaisessa kehossamme? Olisi helppoa, jos tiede voisi niin tehdä. Minäkin luotin tieteeseen lääkäreiden kautta sokeasti ja kärsin pitkään. (Kävin selvästi väärällä lääkärillä)
Juuri ennen kommenttini kirjoittamista luin tutkimuksesta, jonka mukaan 6 minuutin kävely ennen ateriaa riittää pitämään terveenä. Meneekö huuhaan puolelle? :).
Hei Hanna,
Ensinnäkin, nostat esiin rasva- ja kolesterolitutkimuksen. Huomasitko, että kolesterolitutkija Timo Strandberg kirjoitti aiheesta viittaamassani Skeptikko-lehden artikkelissa:
”Myös ravintokeskustelussa on havaittavissa selvää denialismia ja verkossa monimuotoisena esiintyvä ns. kolesteroliskeptisyys on vähintään pseudoskeptisyyttä ja jopa selkeää denialismia.”
Rasvatutkijat ovatkin tässä kysymyksessä käytännössä katsoen yksimielisiä – ei ole mitään”puolia” tai ”leirejä”. Suosittelen lukemaan Pauli Ohukaisen erinomaisen artikkelin Myytti kolesterolimyytistä. Se valottaa hyvin kolesterolikeskutelun taustoja.
Toisekseen, olet nyt ymmärtänyt denialismin väärin. Olen valinnut luottaa parhaaksi näkemääni tietoon, esimerkiksi mainitussa kolesterolikysymyksessä luotan kolesterolitutkijoihin. En ole valinnut ”puolia”.
Kritisoimani denialismi ei myöskään ole ”puoli”, vaan se on ennemminkin verbi. Denialistilla viitataan siis lähinnä ihmiseen, joka harjoittaa denialismia. Vastaavasti voitaisi puhua juoksijoista tai uimareista – tai kritisoida ”roskittajia”, jotka harjoittavat tavanmukaisesti roskaamista. Artikkelini tapauksessa tämän tyyppinen lokerointi voi luoda mielikuvan toiseuttamisesta ja puolten valinnoista – se on valitettavaa – mutta siitä ei ole pohjimmiltaan kyse. Vahvat mielipiteet eivät myöskään tee denialistia.
Suosittelen lukemaan tekstissä viittaamani artikkelit. Niissä on aika hyvin esitetty, mitä denialismi-ilmiöllä tarkoitetaan, sikäli jos en onnistunut sitä kuvaamaan riittävän hyvin.
Olen iloinen paremman vointisi puolesta, eikä minulla ole mitään tarvetta sitä kiistää tai kritisoida henkilökohtaisia valintojasi. Sinun parempi vointisi ei kuitenkaan riitä perusteeksi suositella valintojasi kaikille muille. Siihen tarvitaan tieteellistä näyttöä.
Kiitos Jussi, en tietenkään koe, että sinä jotenkin kritisoisit minun henkilökohtaista valintaani. Nehän ovat täysin minun vastuullani ja onnekseni sain niistä apua.
Minua vain kiinnosti tietää, että miten arvostat yleisemmällä tasolla ihmisten kokemuksia vaikkapa koskien ruokavaliomuutoksia ja niihin liittyviä terveydentiloja. Tiedän, että en ole ainoa tämän parantumistarinani kanssa. Jos siis ilmiö toistuu useammalla, niin mikä olisi silloin järkevä tapa suhtautua siihen?
Olin myös utelias kuulemaan voiko tiede selittää kaikkea ihmisen kehon toiminnassa. Ehkäpä tiedämme asioista vasta huikean vähän.
Vahvat mielipiteet eivät minunkaan mielestäni tee kenestäkään denialistia :).
Kaikkea ei tietenkään tiedetä ihmisen elimistön toiminnasta, eikä siten voida selittää. Sen verran kuitenkin tiedetään, että esim. väestön ravitsemus- ja liikuntasuositukset sekä rokotusohjelmat ovat perusteltavissa. Se, voitaisiko kaikki selittää, onkin sitten filosofisempi kysymys. :-)
Mitä tulee kokemusperäiseen tietoon… Ehkä asian voisi ajatella niin, että jos sama kokemus toistuu usein, niin siinä on otollinen tutkimisen paikka.
Kysyit edeltävässä kommentissa, onko oma olo terveyden paras mittari. Kysymyksen asettelu on harhaanjohtava, sillä oma kokemus ja tieteen tuottamat mittarit eivät sulje pois toisiaan. Oma ”olo” ei yksinään kerro riittävästi terveydentilasta – näin ollen se ei ole terveyden paras mittari – vaan tiedettäkin tarvitaan. Esimerkiksi sepelvaltimotauti ei aina varoita itsestään. Vastaavasti voit kantaa ja levittää tartuntatauteja, jotka ovat juuri sinulla oireettomia. Ne ovat todellisia, vaikka et niitä kokisikaan – tai ”olo” tulee vasta sitten, kun se on jo myöhäistä.
HannaK, moni ihminen on kokenut parantuneensa homeopatian tai enkelien ansiosta. Moni on kokenut joutuneensa ufojen sieppaamaksikin. Tekeekö se näistä asioista totta?
HannaK. Mulla on samantyyppinen ”parantumistarina” kuin sinulla. Rupesin noudattamaan paleoruokavaliota ja oloni kohentui päivä päivältä. Olin katkera ja syytin virallisia ravitsemussuosituksia aikaisemmista ”vaivoistani”. Kun aloin perehtyä asioihin enemmän, niin asia ei ollutkaan niin mustavalkoinen. En ollutkaan noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia kovinkaan tiukasti. Paleota taas noudatin hyvinkin tarkkaan. Ei siis ihme jos olo koheni? Nyt voin vieläkin paremmin kun en enää noudata paleota, vaan saan elää hieman vapaammin. Paljon kasviksia ja marjoja, täysjyväviljaa, riittävästi proteiinia. Kaikki tämä laadukkaista raaka-aineista ja tietysti itse tehtynä. Hyvin voi siis syödä ihan virallisillakin ohjeilla, eikä tarvitse olla vihainen Pekalle tai lääkeyhtiöille ;).
”Liittyen nyt vaikka tuohon rasva-/kolesterolitutkimukseen: onhan siitäkin esitetty tutkimustuloksia kääntyen monelle kantille. Sinä olet valinnut puolesi, niin minäkin. Uskot tiettyjä tuloksia ja minä taas niitä toisia.”
Onko olemassa joku asiantuntija joka on eri mieltä kolesterolin merkityksestä sydäntauteihin?
Menee off-topiciksi, mutta huuhaasta puheenollen… Luin äskettäin valaisevan ja yllättävän blogipostin eräästä Jussin sivupalkissa suosittelemasta tahosta:
http://www.sciencebasedmedicine.org/false-dilemma-of-david-katz/
Täytyy todeta, että yllätyin. Katzin ravitsemusaiheisia populääriartikkeleita ja pari vertaisarvioituakin lukeneena en olisi osannut arvata että mies rämpii osaltaan pseudo-/vaihtoehtolääketieteen suossa.
Olisiko siis syytä suhtautua skeptisemmin kirjoittajiin joilla on ilmeinen tendenssi vaihtoehtohörhöilyyn (ainakin osittain) oman alan ulkopuolella? Tiedetään, viestin asiasisältö ratkaisee eikä sen välittäjä, mutta olisiko siitä huolimatta parempi katsoa kuin katua?
Tuo Katzin kirjoitus oli kieltämättä erikoinen – kiitos linkistä. Olen nähnyt vähän vastaavaa järkeilyä Katzin kirjoituksissa aiemminkin, mutta pidän sisältöä pääsäännöllisesti asiallisena, ainakin noin ravitsemusaiheiden puolesta.
Mielestäni tärkeää on ennen kaikkea se miten ajattelee, eikä välttämättä se mitä ajattelee. Väärässä saa siis olla, mutta jos perustelut ja järkeily epäonnistuvat toistuvasti, on kyseessä todennäköisesti ns. rikkinäinen kello. Authority Nutrition on malliesimerkki tästä, mutta Katz taas ei vielä niinkään, jos minulta kysytään. Pitänee silti jatkossa perehtyä tarkemmin Katzin maailmaan. Olen tähän mennessä lukenut lähinnä hänen ravintokysymyksiin liittyviä tekstejään – David Gorskin esiin nostamat seikat tulivat siis itsellenikin yllätyksenä.
En tiedä, vastasiko tämä nyt varsinaisesti kysymykseesi, mutta toivottavasti sait hiukan koppia siitä, miten itse näen asian.
Joo, sain. Hankalaahan se välillä on. Esim. tuo AN oli itselleni uusi tuttavuus ja pikainen selailu toi tulokseksi kyllä sellaistakin jossa oli tolkkua. No, aika tyypillisen valikoivaahan esim. lähteiden käyttö näissäkin jutuissa kyllä oli.
Toisaalta, voisihan sitä ottaa sellaisenkin näkökannan, että myös niitä joissain kohdissa huuhaan puolelle viittaavia sivustoja voi suositella ihan lähdekritiikin harjoittamisen kannalta. Ihmisillä kun on monesti tendenssi ummistaa silmät mikäli itselle tärkeästä/läheisestä aiheesta samaa mieltä oleva kirjoittaja tuottaa toisesta aiheesta täyttä tuubaa, Tällaisesta väärästä solidaarisuudesta olisi hyvä pyrkiä eroon.
Aivan, olen samaa mieltä. Tarkennukseksi kuitenkin, että en väitä, että aivan kaikki mitä AN kirjoittaa olisi väärin. Onhan blogissa paljon hyviäkin suosituksia, mutta perustelut yleensä ovat huttua. Tiedonlähteenä se on lähtökohtaisesti epäluotettava, vaikka se välillä osuisikin oikeaan.
Minä olen kanssa seuraillut tiiviisti Katzin juttuja, mutta tämä homeopatia menee kyllä liian paksuksi. Katzin vertauskuvat ja kieli on usein niin … runollista, että tämän homeopatiajutun perusteella enää tiedä onko kyse tyyli- vai peittelykeinosta.
Hei
Hieno kirjoitus huuhaasta ja sen tuottamisen helppoudesta! Harva blogeja ym. ”epävirallisia” kanavia lukeva oikeasti ymmärtää lähdekritiikin merkitystä.
Kun ravitsemusblogit joskus muutama vuosi takaperin räjähtivät käsiin, ihmiset uskoivat hyvän ja karismaattisen kirjoittajan tekstiä ihan ilman lähdeviitteitäkin. Nykyään niitä osataan jo vaatia. Harmi vaan, että lähteeksi näyttäisi kelpaavan lähes mikä tahansa, kunhan se siellä on. Ravitsemustieteen hienous on ehkä juuri siinä, että alaa opiskelleet harjoittavat läpi opintojensa juuri näiden lähteiden kriittistä tarkastelua ja osaavat tutkimuksia plärätessään ehkä sanoa, ovatko tulokset valideja vai eivät.
Kirsikanpoimintaa on tosiaan helppo harrastaa, mutta tästähän päästään ikuiseen ongelmaan siitä, millaiset lähteet sitten ovat niitä hyviä lähteitä. Ovatko lähteiden lähteet valideja jne. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Meitä alan opiskelijoita on välillä syytetty siitä, että opintojemme tarkoitus on aivopestä meidät uskomaan ”virallista huuhaata”. Harva ravitsemustieteilijäkään alkaa kahlaamaan kaikkia ravitsemussuositusten lähdetekstejä läpi analysoidessaan suosistusten oikeellisuutta. Tietty luotto alaan ja sen asiantuntijoihin on oltava. Ikuisuuskysymyksiä, kuten sanoin.
Vielä viimeisenä on todettava, että Eetu kirjoitti mielestäni aivan loistavasti: ”Rupesin noudattamaan paleoruokavaliota ja oloni kohentui päivä päivältä. Olin katkera ja syytin virallisia ravitsemussuosituksia aikaisemmista ”vaivoistani”. Kun aloin perehtyä asioihin enemmän, niin asia ei ollutkaan niin mustavalkoinen. En ollutkaan noudattanut virallisia ravitsemussuosituksia kovinkaan tiukasti. Paleota taas noudatin hyvinkin tarkkaan. Ei siis ihme jos olo koheni?” Tämä mielestäni summaa hyvin yhteen monen vaihtoehtoruokavalion noudattajan tarinan. Luullaan syövämme suositusten mukaisesti. Siirrytään noudattamaan jotakin hyvin tiukkaa ruokavaliota. Aletaan voimaan paremmin. Todetaan, että viralliset suositukset ovat perseestä ja tekevät sairaaksi. Tämän jälkeen aletaan jakaa vaihtoehtoruokavalion ilosanomaan kovaan ääneen ympäri ämpäri.
En todellakaan tuomitse tällaisten ruokavalioiden noudattamista. Noudattaja on herännyt ja halunnut ottaa vastuuta omasta terveydestään, mutta valitettavasti tavalliselle tallaajalle joka tuutista tuleva ruokavalioiden sekamelska vain pistää sekaisin.
Kiitti kommentista ja ajatusten jakamisesta. Olen pitkälti samaa mieltä siitä mitä kirjoitit. Ravitsemus on kyllä poikkeuksellinen aihealue, sillä sen asiantuntijaksi näyttää kelpaavan melkein kuka tahansa.
Pienenä sivuhuomiona ja linkkivinkkinä, myös ravitsemusterapeutti Ginny Messina kirjoitti blogissaan Authority Nutritionista.