Yhdysvalloissa erilaisia ruokasuosituksia on annettu vuodesta 1894 lähtien. Ensimmäiset suositukset esittelivät lähinnä erilaisia ruoka-aineryhmiä, kuten maitotaloustuotteet, lihatuotteet, viljavalmisteet ja kasvikset, joista kustakin tuli syödä sopivasti. Suosituksilla pyrittiin ensisijaisesti ehkäisemään ja korjaamaan ravintoaineiden puutostiloja.

Kun 1900-luvun puolivälissä infektiotaudit ja aliravitsemus alkoivat väistyä, tuli tilalle vaurastumisen vaivat, lihavuus ja krooniset sairaudet. Yhdysvaltain senaatin alaisuuteen oli vuonna 1968 perustettu valiokunta, joka senaattori George McGovernin johdolla otti asiakseen laatia ensimmäiset ravitsemussuositukset, jotka puuttuisivat uuden ajan ongelmiin.

Suositusten ensimmäinen painos ilmestyi tammikuussa 1977. Amerikkalaisia kehotettiin rajoittamaan tyydyttyneen rasvan, sokerin ja kolesterolin saantia, mikä tarkoitti sitä, että jatkossa amerikkalaisten tulisi syödä enemmän vihanneksia, hedelmiä ja täysjyväviljaa, sekä vähemmän eläinperäisiä tuotteita, kuten lihaa, kanamunia ja maitovalmisteita sekä makeisia ja leivonnaisia.

”Lihan, maidon ja kananmunien tuottajat olivat todella näreissään”, edesmennyt ravitsemustutkija Mark Hegsted muisteli tapahtumia. Ravitsemustieteen professori Marion Nestle kuvailee kirjassaan Food Politics, kuinka ruokateollisuus, pääasiassa lihateollisuus painosti hanakasti McGovernin valiokuntaa, jopa vaatien suositusten takaisinvetämistä. Tilanteen tyynnyttämiseksi järjestettiin istuntoja ja suositusten käsittelyaikaa venytettiin.

Painostuksen alla valiokunta lopulta taipui. Joulukuussa 1977 ravitsemussuosituksista julkaistiin uusittu painos, joka sisälsi muutamia korjauksia ja painotuksia koskien pääosin lihavuutta ja alkoholinkäyttöä. Uuteen painokseen oli kuitenkin tehty yksi merkittävä muutos liittyen lihansyöntiin.

Suositusten ensimmäinen painos oli sisältänyt hyvin suoraviivaisen ohjeen ”vähennä lihan kulutusta”. Uudessa painoksessa lause oli muutettu muotoon ”valitse lihaa, siipikarjaa ja kalaa, jotka auttavat vähentämään tyydyttyneen rasvan saantia”. Fokus oli yllättäen vaihtunut ruoka-aineista ravintoaineisiin.

Marion Nestle huomauttaa kirjassaan, että periaatteessa neuvo oli edelleen sama kuin aiemmassa painoksessa: 70-luvulla puolet ravinnon rasvasta, reilut 60 prosenttia tyydyttyneestä rasvasta ja käytännössä kaikki kolesteroli saatiin eläinkunnan tuotteista. Eli kun amerikkalaisia kehotettiin rajoittamaan näiden ravintoaineiden saantia, tarkoitettiin käytännössä lihaa, maitotuotteita ja kananmunia. Sitä ei vain saanut sanoa ääneen.

Historia toistaa itseään

Yhdysvalloissa ollaan paraikaa valmistelemassa uusia ravitsemussuosituksia, joiden on määrä ilmestyä loppuvuodesta 2015. Ravitsemussuositukset laatii Yhdysvaltain maatalous- ja terveysvirastot, jotka nojaavat johtopäätöksissään asiantuntijoiden lausuntoihin.

Taustatyötä varten on koottu tutkijoista koostuva komitea, jonka tehtävänä on ollut viimeisen kahden vuoden aikana selvittää, mitä tiede kertoo ravinnon ja sairauksien yhteyksistä. Tuloksena on viime helmikuussa ilmestynyt raportti, joka kokoaa yhteen uusimman tutkimusnäytön ja toimii ohjenuorana uusille ravitsemussuosituksille.

Raportin perusteella vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloissa tullaan nyt seuraamaan Pohjoismaiden viitoittamalla tiellä. Suositusten keihäänkärkenä on kasvisvoittoinen, ympäristöystävällinen ruokavalio. Punaisen ja prosessoidun lihan, kuten makkaroiden ja pekonin, sekä lisätyn sokerin ja valkaistujen viljatuotteiden käyttöä kehotetaan vähentämään. Kasvisten, hedelmien, pähkinöiden, täysjyväviljan ja palkokasvien käyttöä puolestaan neuvotaan lisäämään.

Kuten arvata saattaa, raportti on herättänyt runsaasti keskustelua ja aiheuttanut melkoisen palautetulvan. Kommentteja on kirjattu lähes 30 000 kappaletta, mikä on huima määrä verrattuna viiden vuoden takaiseen, kun suosituksia uusittiin edellisen kerran, jolloin palautteita tuli alle kaksituhatta.

Suurin osa kommenteista on koskenut lihankulutusta ja raportin ympäristönäkökulmaa. Lopulliset ravitsemussuositukset tulevat vaikuttamaan joukkoruokailuun ja muuhun ravitsemuspolitiikkaan Yhdysvalloissa, joten mikäli komitean ehdotus menee läpi, saattaa lihateollisuudella olla edessään taloudellisesti vaikeat ajat. Lihatuottajat ja lihateollisuuden etujärjestöt ovatkin ryhtyneet poliittiseen taisteluun raportin kumoamiseksi.

Myös kuluttajia houkutellaan teollisuuden puolelle. Lihatuottajien ja -jalostamoiden etujärjestö Meat Institute julkaisi viime maaliskuussa adressin otsikolla Hands Off My Hot Dog. Adressin verkkosivulla puhutaan ”akateemisesta eliitistä” ja ”ravitsemusdespooteista”, jotka ilmeisesti aikovat nyt pakottaa jokaisen amerikkalaisen mielivaltaisen tahtonsa alle.

Ravitsemussuositukset ovat tällä hetkellä kuuma peruna myös parlamentissa. Viime maaliskuussa joukko Yhdysvaltain senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä ilmaisi pettymyksensä raporttiin. Heidän mukaansa komitea ylitti sille myönnetyt valtuudet puuttumalla ympäristöseikkoihin ja politiikkaan. Yllättäen myös raportin johtopäätökset asetettiin kyseenalaiseksi, vedoten siihen, että ”komitea pyrki ennaltamäärättyyn lopputulokseen valikoimalla tutkimuksia tai sivuuttamalla vastakkaisia tutkimustuloksia”. Lähdettä tälle väittämälle ei kirjeessä tarjota.

Ruokakysymyksiin erikoistunut kuluttajien etujärjestö Center of Science in the Public Interest (CSPI) on esittänyt oman epäilyksensä kritiikin motiiveista. CSPI:n tekemän selvityksen mukaan kirjeen allekirjoittaneet senaattorit ja edustajainhuoneen jäsenet (kaikki republikaaneja) ovat viimeisen kahden vuoden aikana ottaneet vastaan ruokateollisuudelta yhteensä yli kolme miljoonaa dollaria. Senaattoreiden kohdalla noin puolet summasta tuli karjantuottajilta.

Monet ravitsemusasiantuntijat ovat pyrkineet tuomaan järjen ääntä keskusteluun. Mediassa aktiivisesti vaikuttava lääkäri David Katz on ahkerasti puolustanut komitean raporttia. Myös Harvardin yliopiston ravitsemustieteen professori Walter Willett on kommentoinut olevansa pääpiirteittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Uusimpana käänteenä poliitikot näyttävät nyt tallovan tieteilijöiden tontille. Yhdysvaltojen edustajainhuone otti kesällä käsittelyyn lakiuudistuksia (s. 80–81), jotka saattavat pahimmillaan torpata monet komitean tekemät ehdotukset. Mikäli lakiuudistukset menevät läpi, vähintäänkin ympäristönäkökulma tullaan mitä todennäköisimmin pyyhkimään pois lopullisista ravitsemussuosituksista.

Lakiuudistukset velvoittaisivat myös sitä, että jatkossa ravitsemussuosituksia voidaan päivittää ainoastaan sellaisten kysymysten kohdalla, joista on saatavilla kaikkein korkeimman asteen tutkimusnäyttö. Läheskään aina tällaista näyttöä ei ole saatavilla, eli käytännössä terveyspolitiikassa jatkettaisi monilta osin vuoden 2010 suosituksilla. Ironista tässä on tietysti se, ettei moni voimassa oleva suosituskaan täytä vaadittua näytönastetta.

Komitea vetosi kesäkuussa suoraan kongressiin, että se hylkäisi uudistukset. Samaan aikaan myös monet ravitsemustieteilijät ja asiantuntijajärjestöt ovat vaatineet lakiuudistusten perumista. CSPI:n toiminnanjohtajan Laura MacCleeryn mukaan kyseessä on ruokateollisuuden, pääosin lihateollisuuden pyrkimys torpedoida uudet suositukset. ”Muutokset ovat tieteen, kehityksen ja terveyden vastaisia, ja ne pitäisi pudottaa välittömästi laista”, MacCleery sanoo.

Asian käsittely jatkuu huomenna keskiviikkona, 7. lokakuuta, kun kongressi kuulee kahta ravitsemussuositusten valmistelua valvovaa ministeriä. Toinen heistä on Yhdysvaltojen suurimman sikatuottajaosavaltion Iowan entinen kuvernööri, nykyinen maatalousministeri Tom Vilsack.

Vilsack on aiemmin viitannut olevansa sitä mieltä, että komitea rikkoi sille annetun toimenkuvan puuttumalla ruoan ympäristövaikutuksiin. Hän vertasi komiteaa yhteen lapsenlapsistaan, jolla on tapana värittää värityskirjaa huolettomasti ääriviivojen ylitse. Itseään Vilsack vertasi toiseen lapsenlapseensa, poikaan, joka värittää vain ääriviivojen sisäpuolelta, sieltä mistä pitääkin.