Espoolaisvanhemmat ”safkatutkalla”

Päivitys 26.3. Tässä blogitekstissä käsitelty Safkatutkan artikkeli on sitemmin poistettu.

Me ihmiset tuppaamme olemaan huonoja oman tietotasomme arvioinnissa. Heikosti jotain asiaa tunteva henkilö saattaa kuvitella oman tietotasonsa paljon todellista suuremmaksi. Asiaa hyvin tunteva henkilö taas saattaa tuntea itsensä epävarmaksi, koska kuvittelee muiden ihmisten tietojen olevan samalla tasolla hänen kanssaan.

Tätä kognitiivista vinoutumaa kutsutaan nimellä Dunning–Kruger-efekti. Nimi juontaa juurensa kahden Cornellin yliopiston tutkijan, David Dunningin ja Justin Krugerin tekemiin tutkimuksiin, joista heille myönnettiin psykologian Ig Nobel -palkinto vuonna 2000.

Dunning–Kruger-efekti palasi mieleeni, kun luin Safkatutkan sivulla hiljattain ilmestyneen äkäisen blogikirjoituksen. Kirjoitus jatkaa viime aikoina tiedotusvälineissä käytyä kiistaa lasten ruoasta.

Ruokakiista alkoi kun Espoossa joukko vanhempia ilmaisi tyytymättömyytensä päiväkotien ja koulujen ruokatarjontaan. Helsingin Sanomien mukaan vanhemmat toivoisivat tarjontaan voita margariinin sijasta, rasvaisempaa maitoa, enemmän kasviksia sekä sokerin, lisäaineiden ja vaalean leivän vähentämistä.

Safkatutkan perustaja Fredu Sirviö kertoo, että päällimmäisenä asiana oli se, saisivatko vanhemmat tuoda lapsilleen omat voipaketit päiväkotiin.

Ravitsemustieteen dosentti Maijaliisa Erkkola ja ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ovat vastanneet vanhemmille HS:n mielipidesivulla. He muun muassa huomauttavat, että ”Mitkään tieteelliset tutkimukset eivät ole osoittaneet, että hyviä kasvirasvoja sisältävät margariinit olisivat terveydelle haitallisia.”

Erkkolan ja Fogelholmin mukaan ruoan terveellisyyttä ei voi mitata lisäaineiden määrällä ja sokerin käytössäkin kannattaisi opetella kohtuutta. Mitä tulee rasvoihin, kovien eläinrasvojen korvaaminen pehmeillä kasvirasvoilla edistää terveyttä. Erkkola ja Fogelholm ovat sitä mieltä, että päiväkotiruoka on terveellistä ja sen laatuun voi luottaa.

Safkatutkan versio totuudesta

Mutta entä jos vanhemmat ovat oikeasti ottaneet asioista selvää, kysyy Anni Sirviö Safkatutkan sivulla. ”Entä jos vanhemmat viettävät lukuisia tunteja tieteellisten tutkimusten läpikäymiseen?”

Sirviön mukaan espoolaiset äidit eivät halua laskea lastensa terveyttä vain virallisten asiantuntijoiden ja suositusten varaan. ”Tuntuu, että vanhempien odotetaan olevan vain tottelevaisia lampaita”, hän kirjoittaa.

Sirviö kuvaa itseään ravintotietoiseksi äidiksi. Hän on perustanut Safkatutkan yhdessä miehensä Fredu Sirviön kanssa ja vetää vauvanruokavalmennuksia, jotka käsittelevät sitä, mitä ruokaa alle vuoden ikäiselle lapselle kannattaisi syöttää.

Helsingin Sanomien mukaan Sirviö on opiskellut hyvinvointivalmentajaksi yhdysvaltalaisella kurssilla. Vauvanruokavalmennus perustuu hänen itseopiskeluunsa ja omien lastensa kanssa hyväksi havaittuihin käytäntöihin. Ravitsemussuosituksia Sirviö ei allekirjoita ja huomauttaa olevansa eri mieltä kuin ”viralliset asiantuntijat.”

(Onko muuten olemassa myös epävirallisia asiantuntijoita?)

Sirviö aikoo nyt Safkatutkan sivulla kumota ravitsemusasiantuntijoiden ”aivopieruja” ja lupaa todistaa väitteet vääriksi esittämällä tieteellistä näyttöä. Lopputuloksena on kärkäs avautuminen, joka kumpuaa siitä, ettei kirjoittajan luulot ja todelliset tiedot juurikaan kohtaa.

Sirviö muun muassa sekoittaa ravinnon ja veren kolesterolin keskenään eikä selvästikään tiedä mihin suositukset perustuvat tai yleensäkään tunne ravitsemustiedettä.

Hän kyllä linkittää joitain ravitsemustieteellisiä julkaisuja, aivan kuten lupasi, mutta ongelma on se, että häneltä puuttuu paitsi kyky tulkita valikoimaansa aineistoa, myös tietämys kirjallisuuden kokonaiskuvasta.

Sirviö esimerkiksi viittaa äskettäin ilmestyneeseen raporttiin, joka toimii pohjana Yhdysvaltojen uusille ravitsemussuosituksille. Raportissa tutkijaryhmä toteaa, että kolesterolin liikasaanti ravinnosta ei ole huolenaihe. Tämän Sirviö tulkitsee suosituksena tai ainakin myönnytyksenä voin käytölle.

Tulkinta on kuitenkin väärä, sillä kolesterolikysymys koskee ensisijaisesti kananmunien käyttöä. Itseasiassa Sirviön siteeraamaa kohtaa edeltävässä kappaleessa aivan selvästi sanotaan, että kovia rasvoja suositellaan korvaamaan pehmeillä rasvoilla – tieto on vieläpä samalla sivulla!

”…the DGAC [Dietary Guidelines Advisory Committee] concluded that the U.S. Population should continue to monitor saturated fat intake. Saturated fat is still a nutrient of concern for overconsumption…”

Safkatutkan artikkeli sisältää lukuisia virhetulkintoja. Siinä esimerkiksi väitettään, että kasviöljyt aiheuttaisivat elimistössä matala-asteista tulehdusta, mikä ei pidä paikkaansa.

Sirviö kirjoittaa: ”…kaiken sen tiedon valossa mitä nykypäivänä näistä omega-6 rasvahapoista löytyy, suosittelee Suomen virallinen taho näitä kammottavia väkisin heinästä tiristettyjä tulehdusta aiheuttavia rasvoja lapsillemme.”

Sirviön mukaan voissa on ”tasapainoinen” omega-3- ja omega-6-rasvahappojen suhde, vaikka voi ei ole merkittävä monityydyttymättömien rasvahappojen lähde ensinkään. Esimerkiksi rypsiöljy sopii siihen tarkoitukseen selvästi paremmin ja voittaa voin myös rasvahappojen suhteissa.

Asiantuntija tietää paremmin

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vanhempien kiinnostus ruokaa ja ruoan terveysvaikutuksia kohtaan on hyvä asia. Huuhaan ja perusteettomien ruokapelkojen lietsominen ei kuitenkaan palvele järkevää keskustelua eikä sen kummemmin kenenkään terveyttä.

Perimäinen ongelma tässä keskustelussa näyttäisi oleva se, etteivät kriitikot, kuten Safkatutka, edes tiedosta sitä, etteivät tiedä. Kyseessä on nimenomaan Dunning–Kruger-ilmiö. Jengi on niin sanotusti ”safkatutkalla”.

Olisi silti suotavaa pyrkiä harjoittamaan tervettä nöyryyttä – eikä huolta, se ei tee ihmisestä lammasta. Tieteenlukutaitoa ja asiaosaamista ei hankita ”lukuisia tunteja” googlailemalla, vaan se vaatii vuosien opiskelua ja paneutumista.

Se, että aikuiset ihmiset kokeilevat erilaisia dieettejä ja villityksiä, voi olla ihan hyväkin asia. Mutta kun puhe on lasten terveydestä, luulisi olevan vähintäänkin edellytys, että ravitsemusneuvontaa antavilla henkilöillä olisi asianmukainen koulutus.

Sama koskee yleensäkin tätä keskustelua. Ravitsemusterapian ja -tieteen ”viralliset asiantuntijat” tietävät paremmin ja syy on ilmiselvä: vuosien koulutus ja kokemus.

Australialainen julkkiskokki Pete Evans joutui äskettäin vaikeuksiin, kun hänen uutuuskirjansa lasten paleoruokavaliosta vedettiin markkinoilta ennen kuin se ennätti edes kauppojen hyllylle.

Kirja sisälsi kotitekoisen äidinmaidonkorvikereseptin, jonka A-vitamiinipitoisuus ylitti yli kymmenkertaisesti turvallisen saannin rajan. Australian terveysviranomaisten mukaan luuliemestä ja maksasta valmistettu korvike olisi voinut tappaa vastasyntyneen.

Tämä on varoittava esimerkki siitä, mitä voi pahimmillaan seurata, kun lähdetään hörhöilemään terveydellä.